Kuva: Pariisi / Jenna-Maria Heinonen
Viime vuosina on yhä enemmän ja enemmän ollut keskustelua siitä, kuinka maailma ikään kuin pienenee koko ajan. Internetin yleistymisen myötä ihmiset ovat lähempänä toisiaan kuin koskaan aikaisemmin huolimatta siitä, ettei verkko vielä yllä ihan kaikkialle. Ihmiset myös liikkuvat aiempaa kauemmaksi esimerkiksi töiden perässä ja näin ollen sekä maahanmuutto että maastamuutto molemmat tuntuvat yleistyneen merkittävästi.
Koki asian miten tahansa, totuus on, että tulevaisuus näyttää hyvin monikulttuuriselta myös meillä Suomessa. Suomen väkiluku kasvaa lähinnä maahanmuuton myötä, ja uusia asukkaita tulee EU:n lisäksi ympäri maailmaa – toiset työn perässä, toiset perheen tai puolison vuoksi ja toiset esimerkiksi kotimaan epävakaan tilanteen seurauksena. Tämä näkyy tietenkin eniten kasvukeskuksissa, mutta ei ole aivan tavatonta istua pienen paikkakunnan kahvilassa ja kuulla viereisestä pöydästä esimerkiksi saksankielistä keskustelua. Väestön kansainvälistyminen koskettaa meistä jokaista.
Kun samaan kaupunkiin ilmaantuu ihmisiä useista eri taustoista, eteen tulee väistämättä myös monenlaisia haasteita. Keskustelun ja viestinnän merkitys korostuu, jotta voimme tehokkaammin auttaa uusia asukkaita sopeutumaan yhteiskuntaamme ja omaksumaan esimerkiksi tapamme ja lainsäädäntömme sekä ymmärtämään kulttuuriamme, joka saattaa paikka paikoin vaikuttaa ulospäin hieman erikoiselta.
Kuva: Effel-Torni / Jenna-Maria Heinonen
Ranskassa ranskalaisena
Ollessani Ranskassa vaihdossa jäin usein kassajonoetuilijoiden uhriksi. Se ei johtunut siitä, että ranskalaiset olisivat kaikki töykeitä etuilijoita vaan siitä, että minä seisoin niin kaukana edessä olevasta jonottajasta, etteivät he tulkinneet minun edes jonottavan. Samasta syystä saattaa olla, että Suomeen tullut ranskalainen tulkitaan huonokäytöksiseksi vain siksi, että hän toimii automaattisesti edes ajattelematta asiaa. Eikä etuilu välttämättä ole ranskalaiselle niin suuri asia kuin mitä se meille suomalaisille on, puhumattakaan siitä, miettiikö ranskalainen yhtä paljon sitä, kenen kuuluu laittaa kapula kassahihnalla ostosten väliin; minun vai edelläni olevan asiakkaan.
Minun toimintamallini tuossa hetkessä ei ollut väärä, mutta ei tässä tapauksessa myöskään etuilijan. Me molemmat tulkitsimme tilannetta oman kulttuurimme ja siihen liittyvien tapojen valossa. Usein ne tavat ovat niin syvällä meissä, ettemme edes huomaa toteuttavamme niitä. Kun ulkomaalainen muuttaa Suomeen, hän tuo mukanaan liudan tottumuksia kotimaastaan. Kukaan ei automaattisesti suomalaistu astuessaan maamme rajojen sisäpuolelle, mutta kotoutumisen kannalta on merkittävää, että uudelle tulijalle kerrotaan, miksi me toimimme niin kuin toimimme ja miten me odotamme toistemme toimivan.
Kuva: Seine / Jenna-Maria Heinonen
Yhteinen kieli
Tässä vaiheessa kielitaidon rooli on keskeinen. Täytyy löytää yhteinen kieli, jotta viesti menee perille. Vaikka tulkkauspalveluita on usein käytettävissä, niitä ei ole mahdollista hyödyntää joka tilanteessa ja siksi jo arjen sujuvuutta ajatellen suomen oppiminen on tärkeää. Kukaan ei opi suomea päivässä, sillä suomi on vaikea kieli. Siitä huolimatta on hyvä, jos Suomeen muuttavalle aletaan jo alusta alkaen puhua myös suomea, sillä kielikylpy on usein tehokas tapa omaksua uusi kieli.
Totta kai myös suomalaiselle on iso etu oppia vieraita kieliä. Tulevaisuuden työmarkkinoilla eri kielten osaaminen nousee varmasti arvoon arvaamattomaan, eikä tälläkään hetkellä eri kielten taitaminen koskaan ole haitaksi. Siitä huolimatta panostetaan myös suomen kieleen, vaalitaan sitä ja käytetään sitä jatkossakin – myös maahanmuuttajien kanssa. Sillä tavoin he voivat aidosti oppia kielen ja rohkaistua käyttämään sitä. Muistetaan, että jo heikkokin kielitaito vie eteenpäin ja kieliopin oikeellisuutta tärkeämpää on kuitenkin viestin saaminen perille.
Jenna-Maria Heinonen
Asiantuntija, kotoutuminen ja maahanmuuttajien palvelut
Etelä-Pohjanmaan TE-toimisto
Nuorisotakuu Etelä-Pohjanmaa 