Kaksikymppinen – nuori vai aikuinen?

Kaksikymppisenä olin työtön pienellä paikkakunnalla, synnyinkunnassani Evijärvellä. Useimmat ikäiseni olivat siinä vaiheessa jo päässeet opiskelemaan ja aloittaneet uuden elämänvaiheen poissa kotoa. Olin kirjoittanut ylioppilaaksi ja armeijan käynyt. En kuitenkaan ollut sen jälkeen päässyt opiskelemaan, ahdisti. Elettiin 1980-lukua ja elämä tuntui valuvan ohitse. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt siihen, että olisin suuntautunut omaa kotikuntaa kauemmaksi.

Töitähän tuohon aikaan olisi kyllä löytynyt vaikkapa Helsingistä, missä setäni asui ja kenen luokse olisin päässyt majoittumaan. Kukaan ei minua kuitenkaan siihen haastanut, ohjannut tai rohkaissut. Vuosi kului kotona asuen tehden pätkätöitä mm. metsässä, toimistossa ja kuorma-auton kuljettajana. Näin jälkikäteen ajatellen tärkeää elämänkokemusta keräten, vaikka se ei silloin siltä tuntunutkaan. Sitä suuremmalta onnenpotkulta tuntui, kun seuraavana syksynä pääsin opiskelemaan Mikkeliin, eikä tosiaan hetkeäkään liian aikaisin.

Hinku omaan itsenäiseen elämään oli suuri.

Kun oma isäni oli kaksikymppinen, hän oli jo jatkosodan veteraani. Juuri yhdeksäntoista vuotta täytettyään hän haavoittui Kannaksen perääntymistaisteluissa kesällä 1944. Hän joutui osittaisen invalidisoitumisen vuoksi rakentamaan omat tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Toiskätisenä monet ammatit eivät tulleet kyseeseen. Oman polkunsa hänkin löysi, oli Lappia rakentamassa, kävi pari koulutusta ja lopulta pääsi Evijärvelle metsäteknikoksi. Inhimillisesti katsoen aikuistuminen ja ”miehen saappaisiin” astuminen tapahtui varmaankin aivan liian nopeasti.

Oma tyttäreni on syksyllä aloittanut omat opintonsa Tampereen ammattikorkeakoulussa yhden välivuoden jälkeen. Sen hän vietti siten, että viime syksyn hän oli koulunkäynninohjaajana ala-asteella ja asui vielä kotona, kevään hän oli kansanopiston kansainvälisyyslinjalla asuen pääosin opistolla. Kodista irtautuminen on tapahtunut vähitellen. Hänen kanssaan keskustellessa on tullut tuntuma, että nyt omaan asuntoon muuttaminen ja opiskelun aloittaminen on hänelle tullut juuri oikeaan aikaan. Välivuoden aikana hän on tullut keränneeksi arvokasta työ- ja elämänkokemusta, joka on ollut vain etu opiskeluja käynnistäessä.

Nuori – millainen on sinun polkusi omaan elämään? Oletko päässyt aikuistumaan sinulle sopivalla tavalla ja oikeaan aikaan? Oletko saanut kotoa sen tuen itsenäiseen elämään, mitä olet tarvinnut? Vai tuntuuko, että olet ”jumittunut paikallesi” ja kaipaisit jotain suurta muutosta elämääsi?

Minulla on sinulle hyviä uutisia! Ellei sinulla lähipiirissä ole tukiverkostoa, keneltä kysyä ja keneltä saisit tukea, monet tahot voivat sinua auttaa. Mainitsen muutamia. ”Ellet tiedä, mistä aloittaa, niin aloita Ohjaamosta”. Näinhän he itseään mainostavat. Etsivän nuorisotyön varmasti tunnet myös. Ja kuntien työllissyyskokeiluista ja meiltä TE-toimistosta saat myös apua. Muista, että nyky-Suomessakaan ”kaveria ei jätetä”.

Rohkeita askeleita itsenäiseen elämään sinulle toivottaen,

Timo Särkijärvi
Asiantuntija, Hankepalvelut
Etelä-Pohjanmaan TE-toimisto

Osaamisen markkinointi on tärkeää

Miksi halusitte haastatella juuri minut, kysyy hakija lopussa kun työhaastattelu on päättymäisillään. Vallitsee hiljaisuus, joka rikkoutuu kun hakija täsmentää varovasti, että niin kun mä ajattelin, että harvoin sitä palautetta saa enää sitten kun ei tule valituksi.

Haastattelija jää pohtimaan itse itselleen asetettua ansaa kysymällä olisiko hakijalla jotain kysyttävää. Vaikkakin samaan aikaan ajattelee, että olipas mahtava kysymys. Haastattelija on nyt avainasemassa tekemässä työnantajabrändinsä kirkastamista… jos siis osaa vastata kysymykseen. Kysymys on helppo vastattava, jos haastattelija on tutustunut hakupapereihin kunnolla ja hakija on osannut erottautua hakemuksellaan muista tarpeeksi. Mutta mikäli tehtävää hakevat ovat olleet suhteellisen tasavertaiset ja haastattelijat eivät ole käyttäneet tarpeeksi vahvaa seulaa haastatteluun kutsuttujen kohdalla, voi hakemus hukkua haastattelumassaan.

Tällä hetkellä taloudessamme eletään kasvun aikaa ja työpaikkoja on runsaasti tarjolla. Niin on tosin hakijoitakin. Runsaat työpaikat aiheuttavat helposti työpaikanvaihtohalukkuutta, jonka vuoksi työnhakija ei voi ajatella oman osaamisensa kilpailevan vain työmarkkinoilla vapaana olevien kesken, vaan tulisi erottua suuremmasta joukosta.

Millä sitten erottua työmarkkinoilla?

Yleensä auttaa, jos on aidosti kiinnostunut tehtävästä, silloin haastatteluun tulee oma jännityksensä kylläkin, mutta silloin yleensä myös nähdään paremmin vaivaa siihen oman osaamisen tunnistamiseen ja sen tunnustamiseen tehtävään verraten. Silloin ei lähetetä hakemusta copy-pastella, vaan silloin kiinnitetään aidosti huomiota hakukriteereihin ja sanoitetaan se hakemukseen selkeämmin. Aina kannattaa myös käyttää puhelinsoittoaika hakuaikana haastattelijalle, mikäli sellainen on annettu. Silloin sinut varmasti muistetaan paremmin ja itseltäsikin poistuu pienesti jännitystä haastattelutilanteesta, kun jään on jo rikkonut.

Vaikkakin mielestäni on tärkeää tunnistaa oma osaaminen ja hakea rohkeasti niitä tehtäviä, mitkä aidosti kiinnostaa oman osaamisen kautta, suosittelen silti vahvasti haastamaan itsensä myös hakemaan tehtäviä, missä kaikkia hakukriteereitä ei täytä ja missä näin jää myös itselle kasvun varaa. Työnantajat voivat myös tällä hetkellä hakea yhteen tiettyyn tehtävään tekijää, mutta samanaikaisesti voivat toivoa löytävänsä hyvän tyypin, jota kouluttaa vaikka oppisopimuksen kautta yritykselle toiseen tehtävään.

Sitran osaaminen näkyviin-viikkojen aikana moni voi ehkä samaistua varmaan minuun ja siihen että on käynyt vahvaa dialogia itsensä kanssa omista vahvuuksistaan ja kehittymiskohteistaan. Itsellä ainakin, vahvasti elinikäisen oppimisen puolesta puhujana, olo on kuin karkkikaupassa kun löytää toinen toistaan mielenkiintoisampia opintoja mitä on tarjolla.

Jätän alussa esitetyn kysymyksen vastauksen nyt avoimeksi, mutta suosittelen esittämään tuon kysymyksen haastattelussa, koska siinä jos missä, saat aitoa osaamisen tunnistamista sen suhteen miten olet osannut sanoittaa vahvuutesi hakemukseen.

Niina Lipponen
Asiantuntija, Johdon tuki
Etelä-Pohjanmaan TE-toimisto

Kehu-palvelun avulla löydät vahvuutesi

Tiedät varmasti tunteen, joka sinulla herää, kun sinulta kysytään mitkä ovat vahvuuksiasi? Saatat olla vaatimaton, jolloin et kehtaa nostaa jotakin taitoa toisen yläpuolelle, tai saattaa olla ettet edes ole aiemmin aihetta pohtinut! Omia vahvuuksia on vaikea tunnistaa, mutta hyvää sanottavaa löytyy esimerkiksi opiskelu- tai työkaverista. Käytä tätä hyödyksesi ja ala keräämään saamaasi positiivista palautetta Kehu-palveluun! 

Kehu on alusta, johon voit kehujen muodossa vastaanottaa ja kerätä tietoa omasta osaamisestasi. Voit siis lähettää, vastaanottaa sekä itse lisätä kehuja alustalle – kaikki tämä pelkän sähköpostiosoitteen perusteella. Kaiken lisäksi palvelu on kaikille avoin, maksuton käyttää ja yksityinen – saamasi kehut ovat vain antajan ja sinun itsesi välisiä. 

Palvelussa voit kategorisoida kehuja eri tilanteisiin ja taitoihin liittyviksi. Voit tuottaa saamistasi kehuista useita erilaisia kuvauksia tai raportteja, jotka auttavat sinua hahmottamaan taitojasi ja vahvuuksiasi. Kirjaa palveluun myös saamiasi suullisia kehuja – näin muodostat itsellesi kehupankkia, johon voit palata muistuttaaksesi itseäsi onnistumisistasi! 

Mitä aiemmin aloitat käyttämään Kehua, sitä nopeammin saat itsellesi kattavasti tietoa omasta osaamisestasi. Lähetä ensimmäinen kehusi jo tänään ja auta muitakin löytämään tiensä Kehuun! 

Näin käytät Kehua 

• Luo tili osoitteessa  https://www.mykehu.fi . 
• Vastaanota kehuja muilta tai kirjaa itse ylös suullisesti saamasi positiivinen palaute. 
• Vahvuutesi kerääntyvät tilastoksi, jota voit hyödyntää esimerkiksi työhaastattelussa tai kehityskeskustelussa. 
• Lähetä hyvää palautetta kollegalle, tuttavalle, alaiselle tai pomolle. Tarvitset vain kehuttavan sähköpostiosoitteen. 
• Kehumasi henkilö saa sähköpostitse tiedon saamastaan palautteesta. 
• Palvelu on henkilökohtainen eikä lisäämäsi data näy muille. 

Mikä parasta – kehumalla voit tehdä toisen ihmisen iloiseksi! 

Jori Karjalainen
Kehityspäällikkö
Tradenomit

Tämä blogiteksti on osa Sitran Osaaminen näkyviin-kampanjaa, lue lisää kampanjasta:
Osaaminen näkyviin kampanja (sitra.fi)

Valmennukset apuna osaamisen löytämiseen ja hyödyntämiseen

Minua pyydettiin kirjoittamaan blogiteksti Sitran osaaminen näkyväksi -teemaviikolle. Työskentelen valmennusten parissa täällä TE-toimistossa, joten teema sopii työhöni hyvin, sillä tässä ollaan valmennusten ytimessä.

Työnhakija haluaa luonnollisesti saada osaamisensa näkymään työnantajalle (tähän työnhakuvalmennus on muuten hyvä apu. ), mutta on myös toinenkin, yhtä tärkeä, jos ei tärkeämpi näkökulma. Nimittäin saada osaaminen näkyväksi omalle itselleen. Olemme kaikki joskus sokeita omille vahvuuksillemme. Kulttuuriimmekin kuuluu tietynlainen itsensä vähättely. Toisaalta joskus itsestään voi luulla liikoja. Kuuluisia viimeisiä sanojahan on mm. ”Ei tähän mitään ammattimiestä tarvita”.

Työnhaussa on ensiarvoisen tärkeää olla realistisella tavalla tietoinen omasta osaamisesta ja omista vahvuuksistaan. Tämä on tärkeää myös ylipäätään oman elämän ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Osaamiskartoitus on hyvä tapa saada realistinen kuva omasta osaamisesta. Palvelun avulla voi saada myös kaivattua itsetunnon buustausta jonkun ulkopuolisen antaessa mustaa valkoisella siitä, että osaamista sinultakin löytyy. Voi löytyä myös hyviä vinkkejä siitä, miten osaamista voisi vielä päivittää tai paikata, jotta menekkiä työmarkkinoilla riittäisi.

Uravalmennuksessa mennään vielä syvemmälle miettiessä mitä kaikkea osaamisella ja omilla vahvuuksilla voisi tehdä, mihin kaikkeen niitä voi hyödyntää ja mitä kaikkia vaihtoehtoja on käytettävissä. Usein löytyy sellaisia vaihtoehtoja, joita ei aiemmin ollut osannut kuvitellakaan. Uravalmennuksesta siirtyy työnhakuun innostuneena ja motivoituneena sekä eväsreppu täynnä uusia ajatuksia.

Lähde sinäkin siis mukaan valmennukseen!

Marjo Polvi
Valmennuspalvelujen asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan TE-toimisto

Ps. Katso sinulle sopivat vaihtoehdot verkkosivuiltamme:
Paikalliset palvelut (te-palvelut.fi)

Tämä blogiteksti on osa Sitran Osaaminen näkyviin-kampanjaa, lue lisää kampanjasta:
Osaaminen näkyviin kampanja (sitra.fi)

Ei tuurilla, vaan harrastuksella

Heinäkuussa 2020 olin työtön ja toisella kolmanneksella raskaana, kun näin Seinäjoen kaupungin työpaikkailmoituksen Kuntarekryssä. Ilmoituksessa haettiin osa-aikaisia iltaohjaajia Seinäjoen eri nuorisotiloille. Vaatimuksena työlle olivat joko alan opinnot, esimerkiksi nuorisohjaaja, sosionomi jne. tai sitten työkokemus sosiaalialalta. Minulla ei ole kumpaakaan, sillä koulutukseltani olen englannin kielen maisteri ja kokemukseni sosiaalialalta rajoittui lyhyeen työkokeiluun päiväkodissa. Elämäntilanteeni kuitenkin soveltui mainiosti osa-aikaiselle iltatyölle, joten päätin laittaa hakemuksen kaikesta huolimatta. En uskonut saavani paikkaa varsinkaan raskaana, mutta olin ainakin yrittänyt.

Elokuun puolivälissä sain yhtäkkiä soiton, jossa minut pyydettiin työhaastatteluun Pohjan nuopparille. Olin häkeltynyt kutsusta, mutta luonnollisesti menin paikalle ja tein parhaani. Vastassa oli joukko hommansa osaavia rouvia, jotka kyselivät rennossa ilmapiirissä minulta kysymyksiä liittyen osaamiseeni. Myönsin avoimesti, että minulla ei ole päivääkään sosiaalialan opintoja, mutta olin kuitenkin kiinnostunut alasta ja koin pystyväni tekemään työtä sillä vähäisellä kokemuksella, jota minulla oli.

Yhtäkkiä yksi haastattelijoista kysyi, että osaanko käyttää tietokoneita. Tottahan toki! Olen koko lyhyen elämäni kasvanut PC-pelaamisen parissa aina Windows95 ajoilta asti ja oppinut käsittelemään PC-tekniikkaa tämän ohella. Kerroin peliharrastuksestani ja muusta IT-osaamisestani, jota olin saanut isoveljeltäni. Isoveljeni on itse ohjelmoinnin insinööri, mutta opetti minut kädestä pitäen kasaamaan ja korjaamaan tietokoneita, jotta ”ei tarvitsisi maksaa ammattilaiselle sen tekemisestä”. Haastattelija näytti tyytyväiseltä ja totesi, että heillä on sellainen tilanne, että nuopparille hankittiin juuri keväällä viisi pelitietokonetta, mutta kukaan heistä ei osaa käyttää niitä. Totesin ykskantaan, että ne olisivat minulle helppo nakki.

Lähdin haastattelusta hyvillä fiiliksillä, mutta en silti uskonut saavani paikkaa koulutuksen ja kokemuksen puutteen takia. Sain kuitenkin muutaman päivän kuluttua soiton, että minut oli valittu työhön! Otin työn hämmentyneenä, mutta innoissani vastaan. Myöhemmin esimieheni kertoi, että halusi minut työhön juuri tietokoneosaamiseni takia. Tietokoneet olivatkin minun vastuualuettani siitä lähtien ja pidin ne tiptop kunnossa. Kasasin myös muille ohjaajille ohjekansion, josta katsoa ratkaisuja tyypillisimpiin ongelmatilanteisiin ja huoltotöihin siltä varalta, etten ole juuri silloin vuorossa, ja etenkin sitä varten, kun jään äitiyslomalle. Vielä äitiyslomallakin ratkoin pari ongelmatilannetta whatsapp-viestein, sillä minusta oli tullut muille korvaamaton IT-tuki.

Rakastuin työhöni ja se sopi minulle loistavasti, vaikka ei vastannutkaan koulutustani millään tavalla. Sain siis paikan täysin harrastuspohjan perusteella, joten harrastusten merkitystä työnhaussa ei kannata vähätellä tai jättää näyttämättä. Joskus voi yllättyä ja saada paikan ihan vain niillä taidoilla, joita on oppinut vapaa-ajalla eikä koulussa.

Mira Lahtinen
Iltaohjaaja, Filosofian maisteri
Seinäjoen kaupunki

Tämä blogiteksti on osa Sitran Osaaminen näkyviin-kampanjaa, lue lisää kampanjasta:
Osaaminen näkyviin kampanja (sitra.fi)

Osaamista löytyy

Kaikilla on osaamista enemmän kuin mitä moni ajatteleekaan. Mutta usein sitä ei vain myönnetä osaamiseksi, vaan sitä ei edes ajatella sen koommin. Esimerkiksi itse en aiemmin ajatellut osaavani tehdä autolle juuri mitään, mutta todellisuudessa osaan katsoa nesteet, vaihtaa renkaat, tehdä pientä jarruremppaa ja vaihtaa lamput yms. Moni muu osaa varmasti tehdä jotain paremmin ja/tai enemmän, mutta se ei tarkoita, ettenkö osaisi tehdä jotain. Siksi olisi oikeasti hyvä käydä läpi, mitä kaikkea sitä oikeasti osaakaan sitten lopulta.

Oppilaitokset ovat vain yksi monista paikoista opetella asioita, mutta siellä oppii usein lähinnä teoriaa, mutta ei niinkään käytäntöä. Siksi on hyvä osaamista läpi käydessään miettiä myös kaikkea muuta osaamista. Osaatko kokata kuinka? Huoltaa asuntoa, pihaa tai autoa? Missä kaikkialla olet ollut töissä tai vaikka työharjoittelussa, ja mitä siellä teit? Oletko hoitanut lasta tai lapsia? Kävitkö armeijan tai siviilipalveluksen? Oletko ollut vapaaehtoistyössä tai järjestötoiminnassa mukana? Näiden lisäksi voit keksiä muitakin paikkoja tai asioita, mistä olet voinut kerryttää osaamista.

Opiskelunkin ohella voi oppia kaikenlaista.

On paljon ihmisiä, jotka on valittu työtehtävään esimerkiksi opiskelija-aktiivi uransa aikana kartuttaneensa osaamisensa takia, myös allekirjoittanut. Siksi kannattaakin kartoittaa, mistä kaikkialta osaamista on kertynyt, ja minkälaista osaamista. Tee vaikka osaamisestasi ajatuskartta. Lähde liikkeelle ihan perusasioista, kuten kotityöt ja harrastukset. Sitten pikkuhiljaa lähdet laajentamaan sitä kaikkea, mistä kaikkialta sitä onkaan kertynyt. Erittele kaikki mitä olet tehnyt. Voit yllättää itsesi, mitä kaikkea osaatkaan. Tuon jälkeen ehkä osaatkin jo tuoda osaamistasi paljon helpommin esiin esimerkiksi työhaastattelussa.

Vaikkei sinulla olisikaan juuri sen alan koulutusta, kuin mikä sinua kiehtoo, se ei tarkoita, ettetkö voisi hakea niitä työtehtäviä, varsinkin jos sinulla on jo osaamista sinne. Jos tarvittavaa osaamista ei löydy vielä, esimerkiksi oppisopimus voi olla hyvä väylä kiehtovaan työhön. Ja vaikka osaaminen ei riittäisikään nyt, se ei tarkoita, etteikö se voisi myöhemmin riittää. Siksi osaamista kannattaa kerryttää, jos vain suinkin jaksaa. Ja sitähän kertyy elämän myötä kaikille.

Ville Lahtinen
Viestintäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan TE-palvelut

Tämä blogiteksti on osa Sitran Osaaminen Näkyviin-kampanjaa, lue lisää kampanjasta:
Osaaminen Näkyviin-kampanja (sitra.fi)