Kannattaako ostaa Esplanadilta tontti ja rakentaa sinne talo?
Oliko murhaaja professori Plum, oliko murha-ase kynttiläjalka ja tapahtuiko murha kirjastossa? Kannattaako ostaa Esplanadilta tontti ja rakentaa sinne talo? Montako rosvoa on jo löytynyt? Miten päästä junalla Barcelonasta Tukholmaan? Kannattaako tässä asiassa kilauttaa kaverille vai ottaa fifty fifty?
Näiden lauseiden myötä unohtuivat älykännykät sohvatyynyn alle ja TV suljettiin, pelilaudat kokosivat ikäpolvet yhteiseen pöytään kiistelemään säännöistä, siitä kuka saa aloittaa ja hauskaa oli illasta toiseen.
Vanha pelitraditio on peräisin jo 1960-luvulta ja on jatkunut vuosikymmenet ja siirtyy nyt uudelle vuosikymmenelle 2020. Vanhimpien pelien kysymykset on tehty vuosikymmenellä, jolloin nuorin pelaaja ei ollut edes syntynyt ja viimeisimmät vuosikymmenellä, johon vanhimmilla pelaajilla ei ollut minkäänlaista otetta. Mutta sillä ei ollut väliä, hauskaa oli illasta toiseen myös joulunaikana 2019-2020
Perttu Pölönen toteaa ”Tulevaisuuden lukujärjestys” kirjassaan (Otava 2020), että yksi asia on välttämätön menestymiselle ja tämä on eri-ikäisten ihmisten yhteistyö, tästä löytyy oikea suunta. Tarvitaan sukupolvien välistä dialogia, mentorointia. Vanhemmilla ikäpolvilla on kokemusta, jota yksinkertaisesti nuoremmilla ei voi olla. Mutta nuorilla on näkemystä, molemmilla on siis jotain erityistä annettavana. Vanhemmat tietävät sen, mikä on aikaisemmista murroksista huolimatta pysynyt ennallaan ja tulee säilymään jatkossakin, mutta nuoret tietävät sen, minkä pitäisi muuttua. Vanhat ohjeet ja vuosien saatossa saatu kokemus ei toimi enää tulevaisuudessa, ei kannata antaa eteenpäin ajattelua, joka on kiinni menneisyyden ihanteissa.
Edeltävät sukupolvet ovat jättäneet jälkeensä jotain parempaa kuin mitä he itse saivat. Seuraavat sukupolvet ovat saaneet ponnistaa paremmista lähtökohdista. Kokeeko nuori tämän tulevaisuuden ahdistavana?
Pölösen mukaan nuoret on otettava mukaan päätöksentekoon, muuten teemme päätöksiä kuplassa, joka ei edusta tulevaisuutta, tulevaisuuden tekijälle on annettava mahdollisuus.
Et ole koskaan liian vanha oppimaan, mutta et ole myöskään koskaan liian nuori johtamaan (Kofi Annanin sanat, Pölönen 2020, s 183).
Osaaminen pelastaa tulevaisuudessa, ei koulutus. Luovuus nousee arvoon arvaamattomaan. Meidän pitää olla luovia ongelmanratkaisijoita. Kone ei kuitenkaan koskaan korvaa ihmistä. Innostusta, luovuutta, nöyryyttä, sisua, motivaatiota, uteliaisuutta, huumoria, rohkeutta, kekseliäisyyttä, spontaanisuutta, kriittistä ajattelua, sisäistä kuuntelua, pitkäjännitteisyyttä ei voida mitata. Kone ei pysty tulkitsemaan sanoja, kulttuurinormeja, kone voittaa ainoastaan analyyttisyydellä ja loogisuudella.
Älä kysy nuorelta, mikä sinusta tulee isona? Vaan kysy, mikä sinua kiinnostaa? Tästä lähtee liikkeelle tulevaisuuden urapolku, koska varmoja ammatteja ei enää ole.
Muutos on ollut aiemmin tasaista ja paikallista, nyt se on kiihtyvää ja globaalia, maailman väestöstä ½ on alle 30-vuotiaita (ei Suomessa). Tulevaisuuden rekrytoinneissa ehkä jo tänäänkin, pitää arvostaa sopeutumiskykyä, ongelmanratkaisukykyä, älä ota parasta CV:tä, koska se ei kerro tulevasta, sanoi Pölönen
Tulevaisuus keskittyy sanojen intohimo, kutsumus, osaaminen ja elämäntehtävä ympärille. Mieti mitä rakastat, missä olet hyvä, mistä sinulle maksetaan, mitä mahtaa maailma tarvita.
Näiden isojen asioiden ja päätösten edellä moni nuori on hämillään näinä viikkoina.
IKIGAI, Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain, https://www.adlibris.com/fi/kirja/ikigai-9789512411917?gclid=EAIaIQobChMIqPrB8NT95wIVWamaCh1VGgMKEAQYAyABEgImjvD_BwE
Ajattele uudella tavalla, ole luova ongelmanratkaisussa. Pelipöydän milleniaali ratkaisi ongelmaa miettimällä, kuka ei ainakaan ole murhaaja, vanha pinttynyt baby boomeri lähti heti miettimään, kuka se oli. Se ei ollut professori Plum ja koska pisimmästä junasta sai pisteitä, juna kannatti rakentaa ohi pääteaseman, tätäkään boomeri ei tajunnut.
Mutta hienoa, että vuoropuhelua tarvitaan ja kaikki vanha tieto ei ole turhaa ja vanhat traditiot (tarinat) siirtyvät eteenpäin ”leirinuotiolla” ja pelipöydissä.
Ajatuksia nuorille ammatinvalintaan, Vanhusten valtakunta (Joanna Palmen), Talouselämä 10.1.2020.
Vuonna 2040 Suomessa on puolitoista miljoonaa yli 65-vuotiasta (neljännes), ja ollaan huolissaan mistä ja miten saadaan lisää maahanmuuttajia hoitotyöhön. Teppo Turkki toteaa artikkelissa, ettei pidä puhua vanhusten valtakunnasta vaan pidempien elinkaarten yhteiskunnasta, biologinen ikä ei enää ratkaise ihmisen toimintakykyä. Elinkaarensa aikana ihminen ehtii kouluttautumaan useampaan ammattiin, elää kenties erilaisissa parisuhteissa, mitä tämä vaatii? Kysymys kuuluukin, mitä taitoja pitää olla, kun navigoi tässä maailmassa, Turkin mielestä pysyvintä ja tärkeintä ovat verkostot ja ystävyyssuhteet. Vanhempien työntekijöiden näkökulmaa arvostetaan, aikaisemmin he olivat hitaita, nyt he ymmärtävät mm. asiakkaita paremmin kuin muut, koska asiakkaat ovat saman ikäisiä.
Tela ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes toivoo, että Suomessa on vuonna 2040 toimivat osa-aikatyömarkkinat, näitä markkinoita käyttävät hyväkuntoiset seniorit ja pienten lasten vanhemmat. Näin elämän eri päät hyötyvät samoista asioista, ”vähän niin kuin pyörätuoliliuskaa”, hän sanoo artikkelissa.
”Silver Economy” tuo mahdollisuuksia, jokaisella yrityksellä tulee olla jatkossa Kiinastrategian, milleniumstrategian rinnalla ikääntymisstrategia, totesi Michael W Hodin, Silver Economy Forumissa Helsingissä viime kesänä. Ikealla on jo nyt strategia nimellä Omtänksam.
SOK:n matkailu- ja ravitsemuskaupan palvelujohtaja Harri Ojanperän mukaan näillä silver brändiin kuuluvilla on käytettävissä varallisuutta ja tutkimuksen mukaan he 
ostavat mieluimmin palveluja kuin tavaroita. Tässä kohtaa Suomen matkailulla on mm useita valttikortteja, turvallisuus, puhtaus, toimivuus, rauhallisuus – saadaanko näistä palvelutuote. Vuonna 2040 työvoimasta on pulaa, asiakkaat on totutettu automaatteihin ja itsepalveluun, ihmiskäden kosketus, aito ihmisääni, ihmistarjoilija ravintolassa ovat luksusta kaikille ikäluokille, mutta saisiko tätä rahalla?
Jo nyt on todettu, että ikäluokkien pienentyessä päiväkotipaikkoja tarvitaan vähemmän taantuvilla alueilla, tämä johtaa koulujen lakkauttamiseen, myöhemmin vaikuttaa myös korkeakoulujen ja yliopistojen tarpeellisuuteen.
Viime kevään (2019) yhteishaussa korkeakoulutukseen oli tarjolla noin 48 000 paikkaa, se on saman verran kuin Suomessa syntyi lapsia edellisvuonna, onko tämä kestävää?
Hallitusohjelman mukaisesti on tavoite vuoteen 2030 että, puolet 25-34 vuotiaista olisi korkeakoulutettuja, nyt osuus on 41-42%.
Suomen tulevaisuuden menestyksen ja kilpailukyvyn ratkaisee osaaminen, se on ainoa omissa käsissä oleva globaali kilpailukykymme, sanoi Juho Rommakainen, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja 7.2.2020, SEFE:n seminaarissa. Miten tästä pidetään huolta?
Haasteita osaamisen lisäämiseen tuo tieto siitä, että suomalaisten osaamisen taso nousi aina vuoteen 1979, mutta tämän jälkeen on alkanut lasku. Suomen Pisa tulokset ovat huonontuneet ja aiemmin peruskoulun päättäneistä 5%:lla oli ongelmia lukemisessa, vuonna 2015 luku on noussut 11 ja vuonna 2018 ongelmia oli 15%:lla, mitä tämä tarkoittaa opintomenestykseen II asteen oppilaitoksissa ja siitä eteenpäin, korkeakouluissa ja yliopistoissa?
Hallituksen tavoite on, että vähintään toisen asteen tutkinto on jokaiselle. (Li Andersson Ilkka 8.2.2020), koska pelkän peruskoulun varassa olevien työllisyysaste on 40, kun se korkeakoulutettujen osalta on lähemmäs 90. Hän tähdentää, ettei meillä ei ole varaa siihen, että 15% ikäluokasta on edelleen ilman II asteen koulutusta. Nivelvaiheet on tunnistettava samoin kuin keskeyttämisuhan alla olevat nuoret. Mitä näille nuorille tapahtuu, kun tutkimuksen mukaan koulutuksen ulkopuolelle päättyvistä jopa 30 prosenttia on valmistunut peruskoulusta yli seitsemän keskiarvolla?
Mitä tapahtui vuonna 2000? Hamstrattiin joditabletteja, Pisa-tutkimukset aloitettiin ja suomalaiset lapset olivat lukutaidossa maailman parhaita, Nokian markkina-arvo oli huipussaan, Jolon saarella oli pankkivankidraama, eihän siitä ole kauan – yhtä vähän on aikaa vuoteen 2040, jolloin Suomi on vanhuuden valtakunta (silver bränd), meidän tulee nähdä tämä mahdollisuutena kun mietimme tulevia ammatteja, Suomen kilpailukykyä, elinkaariyhteiskuntaa, kiinnostuksen kohteita
Hannele Koivumäki
asiantuntija, nuorisotakuu
baby boomeri, milleniaalin äiti
Etelä-Pohjanmaan TE-toimisto
Nuorisotakuu Etelä-Pohjanmaa 