Ole voittaja – kehitä omaa osaamistasi!

Mikä minusta tulee isona, käsi ylös, jos osaat vastata kysymykseen, minä en osaa. Joskus osasin, mutta tänä päivänä en enää.

Olen aikoinani valmistunut tradenomiksi Kauhavalta yrittäjien ammattikorkeakoulusta ja aloittanut ammatillisen urani yli 15 vuotta sitten. Työmarkkinat olivat tuolloin erilaiset kuin nyt, en tiedä oliko työllistyminen yhtään helpompaa, mutta vakinaisen työsopimuksen saaminen oli yleisempää kuin ehkä tänä päivänä. Vuokratyötä ei juurikaan käytetty. Pienemmillä paikkakunnilla oli käytössä yhteisvastuulisuus eli jokainen soitti kiireavuksi kaikki tutut, jotka vain ehtivät.

Se tunne, kun sait allekirjoittaa vakinaisen työsopimuksen ja kaikki ovet avautuivat. Pankki antoi lainaa autoon, asuntoon, matkusteluun ja sinulle tarjottiin eläkesäästämistä. Olithan siirtynyt aikuisuuteen, olit lainanhoitokykyinen ja pystyit suunnittelemaan tulevaisuuttasi. Oma talo, farmariauto, 2 lasta ja koira. Silloin tiesin mitä halusin tehdä loppuelämäni, olinhan saanut työsopimuksen, jonka ajattelin päättyvän eläkkeelle siirtymiseen. Ei muuta kuin sitä suomalaista unelmaa toteuttamaan ja lotto vielä vetämään, niin on mahdollisuus tulla miljonääriksi.

Ettei elämä olisi turhan helppoa, valmista ja turvattua, tuli yritykseen yt-neuvottelujen kierre ja niin kävi, että 34-vuotiaana etsin uutta suuntaa, kun työpaikkani siirtyi äitiyslomani aikana pääkaupunkiseudulle. Jos joku väittää, että eihän tuo nyt mitään, niin minä sanon, että höpöhöpö. Jokainen voi koittaa luoda itselleen sormia napsauttamalla uuden suunnan. Se ei ole helppoa siirtyä kilometritehtaalle, kun on sydämestään tehnyt työtä samassa yrityksessä liki 10 vuotta. Onneksi itse sain purkaa itkut ja turhautumiset kakkavaippoihin ja yö valvomisiin ja jokeltaa lattialla liki puolitoista vuotta kahden pienen aarteen kasvua seuraten. Äitiys on ehkä elämänkouluista kasvattavin, koska se toisen avuttomuus, laittaa omat elämän arvot uuteen perspektiiviin.

Päätin ottaa äitiyslomalla itseäni niskasta kiinni ja aloin lukea kasvatustieteen perusopintoja. Päätin, että jos ei muuta, niin luen itseni opettajaksi, enkä anna työhistoriani kautta kerrytetyn osaamisen valua hukkaan. Ihan noin suoraa tietä opettajaksi ei minulle tullut, kun hallinto imaisi minut palvelukseensa. Mutta suunnitelmasta en ole luopunut. Luen ammatillisen opettajan pätevyyttä tällä hetkellä Jyväskylän opettajakorkeassa. Kuka tietää, ehkä opetan vielä joskus tradenomeja tai merkonomeja.

Voi myös olla, että nuo ohjaus ja opetusmenetelmät jäävät vain itselle haltuun tai käytän niitä hallinnon työssä. Joka tapauksessa koen, että kehittämällä omaa osaamista voittaja olen minä itse. Saan siitä itselle paljon uutta, uusi näkökulmia, uutta konkreettista osaamista ja mikä parasta olen uusimman tiedon äärellä koko ajan. Suosittelen ammatillista kehittymistä kaikille, koska se luo uusia näkökulmia omaan osaamiseen ja työhön, tai siihen hetkeen, kun töitä ei ole. Täällä Suomessa meillä on valtavan monipuolinen ja toimiva koulutusverkosto. Jatkuva ammatillinen itsensä kehittäminen antaa ainakin minulle voimia nähdä määräaikaisesta työsuhteesta seuraavaan siirtyminen enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.

Niina Lipponen

johdon assistentti

Etelä-Pohjanmaan TE-Palvelut