Yhdistyksessä ei työt lopu – yhdistyksestä on moneksi – maksetaanko tästä palkkaa?

Aloittaessani kaupallisen alan opinnot minulla oli kaikki suunnitelmat auki. Enhän minä edes tiennyt mitä tradenomi tekee? Mihin työllistyy? Ensimmäinen opiskeluvuosi oli mielenkiintoinen monelta kannalta. Sain vastauksen siihen, mitä tradenomi tekee ja mitä mahdollisuuksia minulla olisi valmistuttuani. Opintojen jatkuessa suuntauduin markkinointiin ja kiinnostuin sisäisestä markkinoinnista. Siitä, miten työntekijät saadaan sitoutumaan yritykseen ja toimimaan sen hyväksi.  Yritykseen, kyllä. Koulun oppimateriaalissa oli lähes kokonaan sivuutettu yhdistykset. Mitä tekemistä yhdistyksellä on kaupallisuuden kanssa? Eihän yhdistykset tuota mitään, varsinkaan voittoa. Eivätkä ainakaan palkkaa työntekijöitä. Kaikkihan toimii pienessä piirissä vapaaehtoistyöntekijöiden voimin… Vai kuinka?

Mieltäni askarruttivat kysymykset siitä, miten se yhdistys sitten toimii? Mitä siellä ylipäätään TEHDÄÄN? Ja KUKA tekee? Ja miten se MARKKINOINTI yhdistyksessä järjestetään? Sain mahdollisuuden ottaa asiasta selvää suorittamalla työharjoitteluni Mannerheimin Lastensuojeluliiton Seinäjoen paikallisyhdistyksessä. Viiden kuukauden harjoittelusta on kohta kolmannes mennyt ja monta vastausta olen jo saanut. Yhdistystyöstä lisää oppiessani ja mielenkiinnon kasvaessa kysymyksiä on myös ilmaantunut lisää.

Moni yhdistys pyörii pelkästään vapaaehtoistyön voimin. Työnantajana yhdistystä hyödyttää mitä tunnetumpi ja hyvämaineisempi se on. Mielestäni tämä toteutuu hyvin Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Vai mitä mieltä olet? Osa yhdistyksistä pystyy myös palkkaamaan työntekijöitä ja tänne Seinäjoen paikallisyhdistykseen on saatu palkattua useampi pätevä työntekijä. Suurin osa työntekijöistä on palkattu palkkatuen turvin, mikä hyödyttää sekä yhdistystä että työntekijää itseään. Opiskelijoita on ollut monelta eri alalta, kuten myös työelämääntutustujia peruskoulusta. Toki yhdistyksen kantavana voimana ovat erilaiset vapaaehtoistyöntekijät aina kylämummoista hallituksen jäseniin. Tehtävää on riittänyt kaikille halukkaille.

Omalta osaltani palkitsevinta on ollut juurikin työn monipuolisuus. Olen päässyt mukaan toimintaan aina suunnittelusta toteutukseen asti. Olen tutustunut yhdistyksen markkinointikeinoihin, eritoten some-markkinointiin. Mukaan on mahtunut oppimista niin yrityksen kuin erehdyksenkin kautta. Haastavinta on ollut aikatauluissa pysyminen, koska aina tapahtuu jotain tavallisuudesta poikkeavaa, mikä pistää tärkeysjärjestyksen uusiksi. Kiireestä huolimatta on muistettava myös ne pienet yksityiskohdat, mitkä tekevät kokonaisuuden. Samalla se on ollut myös palkitsevinta, kun asiat on saanut menemään juuri niin kuin pitikin.

Ja mitä siihen palkkaan tulee…Yhdistystyöllä ei rikastumaan pääse, mutta palkitsevaa se on.

 

Teija Tervakangas
tradenomiopiskelija Seinäjoen ammattikorkeakoulusta

Oman polun jäljillä

”No ku en mä oikein tiä mitä mä haluan tehdä…”

”En mä tiiä mikä mua kiinnostaa…”

Näitä ajatuksia ja pohdintoja käydään läpi nuoren jos toisenkin kanssa melkein päivittäin. Tulevaisuutta ja sen sisältöä, mahdollisuuksia ja haasteita mietitään yhdessä ja yritetään rakentaa nuoren omannäköistä polkua eteenpäin. Välillä vähän jännittää, jopa pelottaa. ”Mitä jos..?”, ”entä kun…?”, ”mutta kun…”. Hyvienkin suunnitelmien ja mahdollisuuksien edessä nuori saattaa empiä ja perääntyä.

Mutta annettakoon hänelle oikeus ja mahdollisuus myös siihen. Tämän päivän koulutus- ja työelämässä väyliä ja mahdollisuuksia on useita. Se saattaa hämmentää, jopa ahdistaa. Vaihtoehtoja on paljon, eikä välttämättä enää tiedä mihin tarttua. Joten ei tartu mihinkään. On vaan, mutta ei oikein tiedä kuka on?

Tämä onkin monesti kaiken A ja O: Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mitä minä haluan? Niitä ei voi tietää, jos niitä ei ole ikinä itseltään oikeasti kysynyt, jos ei ole ikinä oikeasti lähtenyt itseään vähän tutkimaan ja etsimään. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja tunnustaminen itselle saattaa olla monelle nuorelle melkoinen haaste. Mutta kun sen haasteen ottaa vastaan, se monesti tuottaa hedelmää. Sen myötä voi olla helpompaa lähteä kokeilemaan rohkeasti uusia asioita, yrityksen ja erehdyksen kautta.

Ollaan siis tukena ja motivoidaan. Autetaan nuoria näkemään uusia asioita niin ympäröivässä maailmassa kuin omassa itsessäänkin. Luodaan mahdollisuuksia lähteä kokeilemaan asioita ja luodaan uskoa omaan tekemiseen ja olemiseen. Mutta annetaan muutokselle myös aikaa ja omaa rauhaa. Sen myötä polku kohti sitä omannäköistä elämää alkaa pikkuhiljaa hahmottua, ja enää ei niin kovasti jännitäkään.

Anna Alvari ja Karoliina Ala-Luopa       

Etsivä nuorisotyö

Ilmajoen Kunta