Kesäkuun alussa TE-toimiston aulaan ilmestyi pari nuorta miestä, jotka istuivat aulan tietokoneella täyttämässä sähköistä lomaketta ”Ilmoittaudu työnhakijaksi”. Pöydällä oli levällään juuri edellisellä viikolla saatu päättötodistus autoalan perustutkinnosta eli autonasentajalinjalta. Kun kävelin sattumalta poikien ohi, totesin heille, että ”mistäs pojat on hakemassa autonasentajatöitä?”
Molempien poikien kasvoille tuli jotenkin hämmästynyt ja säikähtynyt ilme ja toinen pojista sai sanottua mulle vastaukseksi, että ”oisko jotain muuta työtä kuin autonasentajan hommaa?” Johon minä taas hämmästyneenä totesin, että luinko pöydällä olevat todistukset väärin, etteikö ne olleetkaan autonasentajalinjan todistuksia? Pojat totesivat yhteen ääneen, että kyllä me ollaan valmistuttu juuri autonasentajiksi!
Mikä oli johtanut tähän tilanteeseen?
Jäin sitten juttelemaan poikien kanssa opiskeluvalinnoista ja siitä, että miksi nämä nuoret miehet halusivat jotain muuta työtä 1. työttömänä päivänä valmistumisen jälkeen, vaikka olivat käyneet 3 vuotta kyseistä autonasentajalinjaa ja saaneet päättötodistuksen, kuten muutkin.
Palasin heidän kanssa ”ajassa taaksepäin” siihen hetkeen, kun he molemmat olivat peruskoulun 9. luokalla ja oli yhteishakukortin täyttämisen aika. Mitä silloin tapahtui, mitkä tekijät vaikuttivat heidän silloiseen opiskelualan valintaan?
Molemmat kertoivat ammatillisen opiskelupaikan valinnan keskeiset syyt olleen silloin seuraavia:
- opiskelupaikka oli lähellä omaa kotia
- hyvä ystävä oli myös valitsemassa autonasentajalinjan
- autot ja niiden tekniikka kiinnosti molempia ainakin sillä hetkellä
- lähellä kotia olevan oppilaitoksen linjatarjonnasta ei löytynyt mitään muuta kiinnostavampaa
- kummallakaan pojista ei ollut käytännössä oikein mitään tietoa eri ammattien sisällöistä, joten autot oli ainoa asia, joka oli jollakin tapaa tuttua
Miksi opiskelu sujui, eikä tapahtunut keskeyttämistä?
Kun molemmat pojat aloittivat autonasentajalinjan, niin siinä vaiheessa ei kumpikaan miettinyt millään tavalla valmistumisen jälkeistä aikaa, vaan aika kului koulussa suhteellisen mukavasti, kun osa tutuista peruskoulukavereistakin oli siellä ja autot ja niiden tekniikkakin kiinnosti juuri sen verran, että opiskelusta suoriutuminen oli mahdollista ja valmistua ammattiin. Mitään kesätöitä opiskelun välikesinä ei ollut kummallakaan, vaan ainoastaan sitten opiskelun 3. vuotena pakollinen työssäoppimisosuus paikallisessa pienessä autokorjaamossa, jossa henkilökuntakin oli turvallisesti tuttua, mutta johon ei ollut mahdollisuutta työllistyä palkkatyöhön opiskelun jälkeen. Eli työssäoppimisjakson suorituspaikkakin oli valittu mahdollisimman tuttu ja turvallinen työnantaja eikä valmistumisen jälkeistä työllistymistä ajateltu vielä silloinkaan.
Mitä valmistumisen jälkeen?
Oikeastaan molemmille pojille valkeni vasta ensimmäisenä valmistumisen jälkeisenä päivänä, että nyt heidän pitäisi etsiä oikeasti niitä töitä, mutta vieraiden autojen korjaus jossakin autokorjaamossa ei oikeastaan kiinnostanut lainkaan koulutuksesta huolimatta ja siksi he olisivat halunneet tehdä jotain muuta työtä kuin toimia autonasentajina. Valmiudet ja osaaminen muuhun kuin koulutusta vastaavaan työhön olivat heillä molemmilla sama kuin pelkän peruskoulun käyneillä nuorilla, koska mitään kesätyökokemustakaan ei ollut, joten realistinen mahdollisuus työllistyä oli vaikeaa. Tietenkin heillä oli kuitenkin yksi ammatillinen koulutus suoritettuna verrattuna pelkkään peruskoulutodistukseen, mutta millainen motivaatio on kolmen vuoden koulutuksen jälkeen hakea heti uudestaan ammatilliseen koulutukseen, jos heillä oli tämä kokemus jo alla. Samoin heille tietenkin syntyi yleinen korkeakouluhakukelpoisuus tällä todistuksella, mutta onko halukkuutta jatkaa korkeakoulututkintoon esim. ammattikorkeakoulussa, jonka kesto olisi 3,5- 4 vuotta, jos alla on ”epäonnistunut” opiskeluvalinta?
Millä voisin välttää vastaavan tilanteen syntymisen omalla kohdalla, kun olen valitsemassa omaa opiskelualaa?
Mieti opiskeluvalintoja tehdessäsi ainakin seuraavia asioita, joista voisi olla apua:
- Mikä työ/ammatti sinua kiinnostaa? Lähesty asiaa mieluummin työtehtävien kautta kuin koulutuksen linjavalinnan kautta
- Mitkä asiat sinua kiinnostaa vapaa-aikana? Voisiko sieltä löytyä vaikka oma ammatti? (esim. tietokoneet -> pelialan eri ammatit, esim. urheilu -> liikunta-alan eri työtehtävät, jne.)
- Opiskeluaika elämässä on erittäin lyhyt verrattuna työelämän vuosiin, joten oikean ja mielenkiintoisen ammatin löytyminen on tärkeää
- Kun teet muitakin valintoja elämässäsi, esim. ostopäätöksiä jonkun tavaran suhteen, niin yleensä hankit siitä etukäteen jollakin tavalla tietoa tai kokemuksia muilta käyttäjiltä, jne.
- Kun valitset itsellesi ammatillista koulutusta, niin toimi samoin eli hanki päätöksen tueksi riittävästi tietoa tarjolla olevista ammattialoista ja ammateista sekä niiden koulutusvaatimuksista
- Hyödynnä www.ammattinetti.fi – verkkopalvelua
- Käytä kaikki tarjolla oleva ulkopuolinen apu ammatinvalintatilanteessa; koulun oma opinto-ohjaaja, saman koulutuksen käyneiden kavereiden kokemukset, omien vanhempien apu, valtakunnallisen TE-puhelinpalveluiden koulutusneuvonta ja uraohjaus, jne.
- Valitse aina koulutusta ja ammattia itsellesi, eikä kavereiden ja ystävien mukaan ainoastaan heidän valintojaan myötäillen
- Jos olet päässyt itseäsi kiinnostavaan koulutukseen, niin valmistuksen jälkeen myös työpaikan saaminen on erittäin paljon helpompaa, kun oikeasti myös haluat tehdä juuri sitä työtä, johon olet kouluttautunut
- Mieti, oletko valmis muuttamaan hieman kauemmaksi kotoa koulutuksen vuoksi, jolloin myös koulutustarjonta monipuolistuu huomattavasti
- Jos jollekin ammattialalle on vaikea päästä esim. ammattikorkeakoulu-tason koulukseen, niin yritä hankkia ensin vastaavan alan II-asteen ammatillinen koulutus ja kouluttautua myöhemmin AMK-tasolle
- Kouluttamattomille/ammattitaidottomille ei ole tarjolla työpaikkoja juuri lainkaan
- Oikealla ammatillisella koulutuksella turvaat itsellesi mielenkiintoisia ja haastavia töitä sekä samalla myös paremman palkan
Mitä nuorten miesten tilanne eteni ja mitä heille kuuluu tänään?
TE-toimistossa poikien ”väärää linjavalintaa” päästiin työstämään heti työhaun alkuvaiheessa, koska asia tuli esille heti ensimmäisessä kontaktissa asiakkaaseen. Jatkossa molemmat ohjattiin TE-toimiston ammatinvalintapsykologin ja koulutusneuvojan vastaanotoille, joiden kautta ilmeni kiinnostusta täysin uusiin kiinnostaviin koulutusvaihtoehtoihin. Valintojen tueksi molemmille tehtiin vielä uuteen koulutusalaan liittyvät työkokeilusopimukset työpaikoille, jonka kautta pojat saivat varmuuden alan sopivuudesta ja riittävästä kiinnostuksesta lähteä opiskelemaan uutta alaa.
Toinen pojista opiskelee nyt lähihoitajakoulutuksessa ja toinen löysi uuden koulutusammatin rakennusalalta, joten tarinalla on onnellinen loppu. Näin nuorten miesten elämä sai täysin uuden merkityksen, kun löytyi erityisesti heitä itseään kiinnostavat ammatit ja samoin TE-toimistossa ollaan erityisen tyytyväisiä, että saatiin olla mukana siinä prosessissa, joka auttoi nuorten sijoittumista työelämään.
Tapani Mäkinen
Asiantuntija, koulutusneuvonta, Etelä-Pohjanmaan TE-toimisto