Jouluna 2015 päätin, että ensi kesänä teen oman alan töitä, vaikka mikä olisi. Päätös oli hyvä tavoite, mutta ei haasteeton: satun opiskelemaan viestintää, alaa jossa työllistymismahdollisuudet ovat vaikeat. Kuinka saada töitä, joita on tarjolla vähän ja kilpailu paikkoihin kovaa? Kysymys on tuskin vaivannut vain minun päätäni.
Netti on pullollaan neuvoja työnhakuun. On viittä vinkkiä siitä, miten vastata haastattelussa kysymyksiin, kuinka pukeutua ja listoja siitä, mitä pitää ehdottomasti välttää. Nuorena henkilönä tuntuu siltä, että työnhakijan pitäisi olla jonkinlainen superihminen. Hyvä haastateltava on itsevarma, mutta liikaa ei omilla kokemuksilla kannata rehvastella. Työkokemusta on löydyttävä jo ennestään, mutta haasteena on löytää se ensimmäinen oman alan paikka. Ensivaikutelmankin on oltava täyden kympin suoritus jo heti kättelyssä – kirjaimellisesti.
Päätin jättää netin työnhakuoppaat omaan arvoonsa ja luottaa omaan intuitioon. Aloitin päivittämällä CV:n tähän päivään. Ensivaikutelmaa ei anneta, kun astutaan haastattelussa ovesta sisään: se annetaan, kun lähetetään hakemus työnantajalle. Oma CV:ni heijastelee minua itseäni, se on astetta visuaalisempi ja hieman kaavoja rikkova kokonaisuus. Ennen kaikkea se täyttää kultaisen säännön: mahduta kaikki yhdelle sivulle ja kerro vain olennainen. Käytin CV:n tekoon yhden työpäivän verran, mutta se kannatti, sillä lähes jokainen vastaanottaja kertoi CV:n olleen piristävä ja erottuva hakemusten joukossa.
CV:n uudistamisen jälkeen suuntasin työpaikkajahtiin. Monelle tuttu ja turvallinen paikka mol.fi (alias te-palvelut.fi) toimi minullekin aloituspisteenä. Korkeakouluopiskelijana hyödynsin myös Aarresaarta, jonka kautta yritykset voivat hakea erityisesti opiskelijoita töihin. Etsin myös yrityksiä, joilla oli ylipäätään kesätyöhaku auki, riippumatta siitä haettiinko paikkaan viestinnän osaajaa vai ei. Järkeilin, etten häviä mitään, vaikka laittaisin hakemuksen tyrkylle myös tällaisiin yrityksiin. Jos minä en mainosta itseäni, niin ei kukaan muukaan sitä tee.
Haastattelukutsujen tullessa oli aika miettiä, miten voin tuoda omaa osaamistani esiin työnantajalle. Kysymyksiä on hyvä miettiä etukäteen, mutta liian ulkoaopetellut vastaukset tuskin tuovat haluttuja tuloksia. Kliseitä kannattaa välttää: kaikkihan me olemme sosiaalisia ja vastuuntuntoisia, mutta mitä muuta? Miten juuri minä erotun työntekijänä muista? Mitä osaan paremmin kuin kukaan muu? Mietin, miten aiemmat työni voivat auttaa minua mahdollisissa tulevissa tehtävissä, vaikkeivat ne viestinnän töitä olleetkaan. Mietin, kuinka käännän katseen pois työkokemuksen puutteesta siihen, että minä osaan vastata työn haasteisiin. Kokemus aiemmista työpaikoista ei ole myöskään ainoa relevantti kokemus. Haastatteluissa toin ilmi kokemusta, jota olin saanut harrastuksien kautta, yhdistystoiminnasta ja opiskeluista.
Jouluna tehty päätös tuotti tulosta. Kevään aikana kävin useissa haastatteluissa, myös yrityksessä, joka ei varsinaisesti ollut hakenut viestinnän osaajaa. Viime kesän (2016) tein töitä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen viestintäharjoittelijana. Työn kautta sain itselleni arvokkaan CV-merkinnän, mutta myös paljon kokemusta, jota tuoda esiin tulevaisuuden työnhaussa. Ennen kaikkea sain varmistuksen sille, että neljä vuotta yliopistossa eivät ole menneet hukkaan: viestintä on minun juttuni.
Inga-Maaret Aikioniemi
Organisaatioviestinnän maisteriopiskelija
Vaasan yliopisto
Nuorisotakuu Etelä-Pohjanmaa 